Ongelmalliset vesien tilaluokitukset

EU-tuomioistuimen Weser-tuomio (C-461/13) merkitsi vesien tilatavoitteiden tulemista oikeudellisesti sitoviksi ja tilan heikentämiskiellon kohdistumista jopa yksittäisiin laatutekijöihin. Tämä on kuitenkin vesiviljelyssä luvanhakijan kannalta useassa kohdin varsin ongelmallista.

Ensinnäkin, vesienhoitosuunnitelmilla ei alun perin lainsäädäntöä valmisteltaessa tarkoitettu olevan sitovia oikeusvaikutuksia. EU:n vesipuitedirektiiviä (2000/60/EY) kansallisesti täytäntöönpantaessa valmistellun vesienhoitolain (1299/2004) esitöissä on nimenomaisesti mainittu, että vesienhoitosuunnitelma ei vaikuttaisi suoraan luvan myöntämisedellytyksiin (HE 120/2004). Lisäksi esitöissä on todettu, että laista ei seuraisi suoria velvoitteita eikä suoria taloudellisia vaikutuksia toiminnan harjoittajille.

Oikeuskäytännön perusteella vesienhoitosuunnitelmat ovat siis saaneet merkittävää sitovuutta, jota niillä ei edes tarkoitettu olevan. Aiheellisesti voidaankin kysyä, täyttääkö nykyisen kaltainen lainsäädäntö edes perustuslaissa asetetut vaatimukset siitä, että velvollisuuksista tai ainakin niiden perusteista on aina säädettävä lailla (PeL 80§). Ainakaan luvanhakijan kannalta nykyisestä lainsäädännöstä seuraavat velvoitteet ja taloudelliset vaikutukset eivät ole ennakoitavissa.

Toiseksi, vesienhoitosuunnitelmissa olevat luokitukset ja niiden määritysperusteet eivät suinkaan ole yksiselitteisiä. Meriviljelyn luvituspilottien loppuraportissa (VN 38/2018) on listattu peräti yhdeksän tilaluokitukseen vaikuttavaa tekijää, joita voitiin pitää epävarmoina. Silti lupakäytännössä nämä epävarmat määritykset estävät tai rajoittavat perusteltujakin hankkeita.

Tilaluokitukseen sisältyy matemaattisten taustatietojen lisäksi aina myös arviointia. Lisäksi osa luokituksista on laskennallisten tietojen puuttuessa tehty puhtaasti arvioimalla. Luvanhakijan pitäisi silti mallinnuksella pystyä osoittamaan, että hankkeesta ei ole luokitukseen heikentävää vaikutusta. Arvioihin perustuvia luokituksia ei kuitenkaan ole objektiivisesti mahdollista mallintaa, koska jo lähtötiedotkin ovat puutteelliset eikä järjestelmä ole läpinäkyvä. Ongelmia aiheutuu myös siitä, että hankkeen vaikutusalue ei yleensä vastaa vesimuodostuman kokoa. Lisäksi virallista ja julkista tietoa kohdealueen muutosherkkyydestä ei ole edes olemassa. Ylipäätään luokituksesta ja mallinnuksesta ei ole olemassa riittävän tarkkoja ohjeistuksia.

Kolmanneksi, kalanviljelyn kuormitus on nykyisin häviävän pieni ja monet muut tekijät kuormittavat vesialueita moninkertaisesti. Meriviljelyn luvituspilottien loppuraportissa todettiin, että mallinnusten perusteella viljelyn kuormitus ei aiheuta merkittävää pitoisuuksien lisääntymistä edes lähialueilla ja että käytännössä muutoksia ei pystytä erottamaan taustapitoisuuden vaihteluista. Useimpien vesimuodostumien tila muuttuukin pääasiassa taustakuormituksen vaikutuksesta.

Luvituksessa kalanviljelyn laskennallinen kuormitus saa silti aivan liian suuren painoarvon. Edes kompensaatiolle ei ole katsottu voitavan antaa merkitystä, koska lainsäädäntöön ei ole saatu siitä säännöksiä. Tässäkin kohtaa lainsäädännön puutteellisuus kaatuu siis luvanhakijan vahingoksi. Itämerirehulla kalanviljelyn nettokuormitukseen voidaan kuitenkin vaikuttaa hyvin merkittävästi. Vaikka sillä ei haluttaisi nähdä riittävää paikallista vaikutusta, niin taustakuormituksen vähentämisessä sen merkitys on joka tapauksessa huomattava.

Meriviljelyn luvituspilottien loppuraportissa rannikoiltamme löytyi runsaasti vesialueita, jonne vesiviljelyä voidaan lisätä vaarantamatta vesimuodostumien hyvää tilaa. Tunnistetuille alueille mahtuisi helposti jopa vesiviljelystrategiassa (VN 4.12.2014) tavoiteltu kalanviljelyn kasvu, jolloin Suomen nykyinen kasvatusmäärä saataisiin kaksinkertaistettua. Tämä on mahdollista saavuttaa lupakäytännön muutoksella nopeastikin. Mikäli siihen ei löydy tahtoa, on epäselvään lupakriteeristöön saatava pikaisesti muutos lainsäädäntöteitse.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Linkkejä:
Oikeustapauskommentti ratkaisusta KHO 2019:166 (Edilex)
Pintavesien tilaluokitukset ja hankkeiden vaikutusarvioinnit (Gaia Consulting)

Lohirekkaralli Norjasta jatkuu

Norjan vientitilastojen mukaan tuoretta norjalaista lohta lähetettiin vuonna 2020 Suomeen kaikkiaan noin 26,2 miljoonaa kiloa. Viennin arvo oli euroissa yli 122 miljoonaa. Lisäksi norjalaista kirjolohta lähetettiin Suomeen noin 3,6 miljoonaa kiloa ja arvoltaan noin 15 miljoonaa euroa.

Norjalaisen lohen ja kirjolohen tuonnin määrä on siis keskimäärin noin 573 tonnia ja arvoltaan yli 2,6 miljoonaa euroa viikossa. Taikka vastaavasti yli 81,6 tonnia ja yli 376.000 euroa joka ikinen päivä.

Norjan tuonnin mittapuuta mietittäessä on hyvä muistaa, että kotimaisen kirjolohen kasvatus on rajoitusten jälkeen vakiintunut 12 – 14 miljoonaan kiloon vuodessa. Yksistään norjalaista lohta ja kirjolohta tuodaan siis Suomeen yli kaksinkertainen määrä. Tämän lisäksi Suomeen tuodaan vuosittain lähes 10 miljoonaa kiloa kirjolohta Ruotsista ja viime vuosina myös tanskalaisen kirjolohen tuonti on lisääntynyt.

Suomessa on kyllä laadittu visioita ja strategioita kotimaisen kalankasvatuksen lisäämisestä, mutta niiden toteutus on jäänyt pahasti ontumaan. Niinpä nykyisin enää alle viidesosa suomalaisten syömästä kalasta on kotimaista. Koko kotimainen kalatalousala kaipaakin päättäjiltä pikaisesti käytännön toimia.

Jokaisesta tuontilohikilosta maksetaan monta euroa ulkomaille. Nämä rahat saisivat mieluummin jäädä kotimaahan. Kansantaloudellisesti on täysin kestämätöntä tuoda kalaa suomalaisten syötäväksi ulkomailta. Kotimaisen kalan kulutuksen nostaminen toisi lisää työtä ja työpaikkoja suomalaisille.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Norjan lohenkasvatus on miljardibisnes

Norwegian Seafood Council on julkaissut vuoden 2020 kala-alan vientiluvut. Koronasta huolimatta vienti takoi jälleen ennätyslukuja.

Pelkästään kasvatetun lohen vienti on Norjassa noin seitsemän miljardin euron bisnes vuodessa. Yhdessä viikossa lohiviennin arvo on siis keskimäärin lähes 135 miljoonaa euroa.

Viime vuonna Norjasta vietiin kasvatettua lohta 1,1 miljardia kiloa. Suomessa kirjolohen kasvatusmäärä on rajoitusten jälkeen vakiintunut 12 – 14 miljoonaan kiloon vuodessa. Norjasta lähtee siis lohta pelkästään vientiin noin kahdeksankymmentäkertainen määrä.

Yhdessä viikossa Norjasta viedään lohta keskimäärin reilut 21 miljoonaa kiloa. Se on puolitoistakertainen määrä Suomen koko vuotuiseen kirjolohen kasvatusmäärään verrattuna. Mittakaavaero norjalaisen lohen hyväksi on murskaava.

Suomessakin on kyllä saatu aikaiseksi visioita kalankasvatuksen lisäämisestä. Niiden toteutus on valitettavasti vain jäänyt lapsenkenkiin.

Niinpä norjalaisen lohen rekkaralli Suomeen jatkuu yhä edelleen ja suomalaisten syömästä kalasta enää alle viidesosa on kotimaista. Samalla tuontilohien rahavirta lähetetään ulkomaille sen sijaan, että sillä luotaisiin lisää työtä ja työpaikkoja suomalaisille.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Joulupukille

Meriviljelyn luvituspilottien loppuraportissa (VN 38/2018) rannikoiltamme löytyi runsaasti vesialueita, jonne vesiviljelyä voidaan lisätä vaarantamatta vesimuodostumien hyvää tilaa. Tunnistetuille alueille mahtuisi helposti vesiviljelystrategiassa (VN 4.12.2014) tavoiteltu kalanviljelyn kasvu, jolloin Suomen nykyinen kasvatusmäärä saataisiin kaksinkertaistettua. Tämän lisäksi avomerialueilla on vielä reilusti uutta kasvumahdollisuutta.

Rannikon ekologisen tilan määritystapa on monissa vesimuodostumissa epäselvä. Määritysperusteissakin on hyvin monenlaisia epävarmuuksia. Mainitussa loppuraportissa oli listattu peräti yhdeksän tilaluokitukseen vaikuttavaa tekijää, joita voitiin pitää epävarmoina. Weser-ratkaisun myötä määritykset ovat tulleet oikeudellisesti sitoviksi, mikä ei kuitenkaan ollut lainsäädännön alkuperäinen tarkoitus. Nyt epävarmat määritykset estävät tai rajoittavat perusteltujakin vesiviljelyhankkeita.

Kalanviljelyn kuormitus on nykyisin häviävän pieni. Monet muut tekijät kuormittavat vesialueita moninkertaisesti. Mallinnusten perusteella viljelyn kuormitus ei aiheuta merkittävää pitoisuuksien lisääntymistä edes lähialueilla. Käytännössä muutoksia ei pystytä erottamaan taustapitoisuuden vaihteluista. Useimpien vesimuodostumien tila muuttuukin pääasiassa taustakuormituksen vaikutuksesta. Luvituksessa kalanviljelyn laskennallinen kuormitus saa kuitenkin aivan liian suuren painoarvon.

Itämerirehulla kalanviljelyn nettokuormitukseen voidaan vaikuttaa merkittävästi. Sillekään ei kuitenkaan anneta luvituksessa merkitystä, koska lainsäädäntöön ei ole saatu aikaiseksi säännöksiä kompensaatiosta. Nykyiset lupakriteerit eivät ylipäätään kannusta kehittämään rehuja entistäkin vähäpäästöisimmiksi.

Vesiviljelyn lukuisissa kasvuvisioissa tavoiteltu tuotannon lisäys edellyttäisi elinkeinopolitiikan nostamista ympäristöpolitiikan rinnalle. Tämä oli havaittu vesiviljelystrategiassa ja jo sitä edeltäneessä kansallisessa vesiviljelyohjelmassakin (VN 19.6.2009). Kuluneen reilun kymmenen vuoden aikana ei edistymistä silti ole tapahtunut.

Tänä jouluna kalatalousalan katseet kohdistuvat valmisteltavana olevaan kotimaisen kalan edistämisohjelmaan. Toivomme joulupukin tuovan alalle ison muutoksen, jotta muualla maailmassa kovassa kasvussa oleva vesiviljely lähtisi vihdoinkin meilläkin nousuun. Toivottavasti jo tulevana vuonna nähdään merkittäviä edistysaskeleita.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Tuontilohi vallannut markkinat

Luonnonvarakeskuksen tilastojulkistuksen mukaan suomalaiset kuluttivat vuonna 2019 lohikaloja 5,4 kg asukasta kohti. Siitä kotimaista kirjolohta oli vain 1,3 kg. Ulkomailta tuotua kirjolohta ja lohta kulutettiin lähes nelinkertaisesti eli 4,1 kg.

Kotimaisen kalan käyttöön vaikuttaa tietysti paljon sen saatavuus. Kasvatetun kalan osalta tilanne on valitettavasti täysin selvä. Vielä 1990 -luvun alussa kirjolohta kasvatettiin lähes 20 miljoonaa kiloa vuodessa eikä tuontia tarvittu. Nyt kotimaisen kirjolohen kasvatus on rajoitusten jälkeen vakiintunut 13 – 14 miljoonaan kiloon vuodessa. Lohikalojen tuonti on samaan aikaan noussut jopa kolminkertaiseksi kotimaiseen kasvatukseen verrattuna.

Vielä tämän vuosituhannen alussa kotimaista kirjolohta käytettiin elintarvikkeeksi enemmän kuin tuotua lohikalaa. Vuonna 2000 kotimaista kirjolohta syötiin 1,6 kg ja tuontilohia 1,2 kg per henkilö. Sittemmin tilanne huonontui nopeasti ja vuodesta 2003 lähtien ulkomaisia lohikaloja on syöty enemmän kuin kotimaista kirjolohta. Viimeisen kymmenen vuoden luvut ovat peräti murskaavia.

Lohikalojen käyttö elintarvikkeeksi vuosina 2010 – 2019

Vuodet 2011 – 2014 olivat kotimaisen kirjolohen osalta erittäin synkkiä. Silloin kirjolohen osuus kaikista syödyistä lohikaloista oli selvästi alle viideosan ja vuonna 2012 jopa alle kuudesosan. Viimeisen kymmenen vuoden keskiarvossa kotimaista kirjolohta on syöty vain viidesosa kaikesta käytetystä lohikalasta.

Ylipäätään kotimaisen kalan kulutus on koko ajan pienentynyt ja ulkomaisen kalan käyttö lisääntynyt.

Kalan kulutus Suomessa, lähde Luonnonvarakeskus
Kotimaisen kalan käyttö elintarvikkeeksi vuosina 2000 – 2019 kg/hlö
Tuontikalan käyttö elintarvikkeeksi vuosina 2000 – 20019 kg/hlö

Vuonna 2000 kotimaista kalaa käytettiin elintarvikkeeksi vielä 6,1 kg ja ulkomaista kalaa 6,2 kg per henkilö. Viime vuonna kotimaista kalaa käytettiin enää 3,8 kg ja ulkomaista kalaa 9,6 kg asukasta kohti.

Kansantaloudellisesti on täysin kestämätöntä tuoda kalaa suomalaisten syötäväksi ulkomailta. Kalan vuotuinen kauppatase on jo yli 350 miljoonaa euroa negatiivinen. Kotimaisen kalan kulutuksen nostaminen toisi lisää työtä ja työpaikkoja suomalaisille.

Koko kotimainen kalatalousala kaipaa nyt päättäjiltä pikaisesti käytännön toimia. Juhlapuheista on jo vihdoinkin päästävä konkreettisiin tekoihin asti.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Visiosta toiseen

Vesiviljelystrategia 2022 hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätöksenä 4.12.2014. Strategian tavoitteena on nostaa Manner-Suomen vesiviljelyn määrä vuoteen 2022 mennessä vähintään 20 miljoonaan kiloon vuodessa.

Nyt kun strategian hyväksymisestä on kulunut jo kuusi vuotta ja toteutusaikakin on lähestymässä loppuaan, on hyvä arvioida tähän mennessä tapahtunutta kehitystä Luken julkaisemien tilastojen valossa.

Vesiviljelystrategiaa valmisteltaessa oli tiedossa vuoden 2013 Manner-Suomen ruokakalantuotannon kokonaismäärä 7,5 miljoonaa kiloa. Koko Suomen kasvatusmäärästä osuus oli 55 %. Tavoitteeksi asetettu 20 miljoonaa kiloa merkitsi lähes lähtötason kolminkertaistamista.

Vuonna 2019 Manner-Suomen ruokakalantuotannon kokonaismäärä oli kuitenkin vain noin 7,9 miljoonaa kiloa. Koko Suomen kasvatusmäärästä osuus oli vähän alle 52 %.

Tähän mennessä Manner-Suomen ruokakalatuotanto on vesiviljelystrategian valmisteluajoista noussut vain häviävän vähän. Juhlavaan tavoitteeseen verrattuna voidaankin sanoa, että kasvu on ollut olematonta. Osuus koko Suomen kasvatuksesta on jopa laskenut.

On täysin mahdotonta uskoa, että strategian jäljellä olevana toteutusaikanakaan päästäisiin edes lähelle tavoitetta. Kun kuusi vuotta on junnattu lähes paikoillaan, ei jäljellä olevassa kahdessa vuodessa mitenkään kyetä saavuttamaan tavoiteltua kasvua.

Visiona vesiviljelystrategiassa oli, että Suomessa on kilpailukykyinen ja kannustava toimintaympäristö kestävän vesiviljelyelinkeinon sekä siihen liittyvien toimialojen kasvulle ja kehitykselle. Alan kehittämisen keskeiseksi lähtökohdaksi strategiassa tunnistettiin elinkeino- ja ympäristöpolitiikan yhteensovittaminen.

Strategiassa todettiin sen toteuttamisen ensisijaiseksi riskiksi, että hallinto ei toimillaan pysty muodostamaan toimialalle kilpailukykyistä toimintaympäristöä eikä ala lähde kasvuun. Ainakin tähän mennessä on käynyt juuri näin. Elinkeinopolitiikka kun on vesiviljelyalalla yhä edelleen lapsipuolen asemassa ympäristöpolitiikkaan nähden.

Nykyhallitus valmistelee parhaillaan kotimaisen kalan edistämisohjelmaa. Sen tavoitteena on tuplata kotimaisen kalan kulutus vuoteen 2027 mennessä. Tämän vision yhtenä osana on Suomen koko nykyisen vesiviljelytuotannon kolminkertaistaminen 50 miljoonaan kiloon vuodessa.

Suomessa osataan kyllä tehdä visioita, mutta niiden käytännön toteutus ontuu. Kun edellisen kuuden vuoden aikana ei vesiviljelyssä ole saatu konkreettista kasvua aikaiseksi juuri lainkaan, on vaikeaa uskoa että tulevan seitsemän vuoden aikana päästäisiin vielä aiempaa tavoitettakin merkittävästi kovempaan kasvuun.

Vesiviljelystrategian vision toteutuminen olisi vaatinut keskimäärin reilun 1,5 miljoonan kilon vuotuista kasvua Manner-Suomen kalankasvatusmäärässä. Kotimaisen kalan edistämisohjelman visio edellyttäisi tulevan seitsemän vuoden aikana keskimäärin 5 miljoonan vuotuista kasvua koko Suomen vesiviljelymäärään.

Edellytyksiä visioiden toteutumiseen kyllä olisi, sillä kalan kulutus ja kysyntä kasvaa Suomessakin koko ajan. Kalankasvattajilla olisi haluja investoimiseen ja kuluttajatkin haluavat syödä enemmän kotimaista kalaa.

Useammallakaan lukukerralla ei silti uudestakaan visiosta löydä käytännön työkaluja suurten tavoitteiden saavuttamiseen. Se vaatisi elinkeinopolitiikan nostamista ympäristöpolitiikan rinnalle ja lupakriteereiden merkittävää uudistamista sekä ennen kaikkea lupaviranomaisten asennemuutosta.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Tekoja juhlapuheiden sijaan

Maamme hallitus hyväksyi jo joulukuussa 2014 vesiviljelystrategian. Sen juhlallisena tavoitteena on nostaa Manner-Suomen vesiviljelyn määrä vuoteen 2022 mennessä vähintään 20 miljoonaan kiloon vuodessa.

Vesiviljelystrategian toteutuminen merkitsisi nykyisen kasvatuksen kaksinkertaistamista ja Manner-Suomen kasvatuksen kolminkertaistamista. Valitettavasti strategian toteutus ei kuitenkaan ole edennyt käytännössä lainkaan.

Parhaillaan on lausuntokierroksella nykyisen hallituksen kirjoittama kotimaisen kalan edistämisohjelma. Sen tähtäimenä on kaksinkertaistaa kotimaisen kalan käyttö vuoteen 2027 mennessä.

Suomessa on laadittu lukuisia muitakin strategioita, visioita, ohjelmia ja suunnitelmia kotimaisen kalankasvatuksen ja kotimaisen kalan käytön lisäämiseksi. Valitettavasti niidenkin käytännön toteutus on jäänyt vain juhlapuheiden asteelle.

Lupakäytännössä suuntaus on ollut täysin päinvastainen. Nyt kotimainen kasvatus on WWF:n antamasta vihreästä valosta huolimatta lupaviranomaisten punaisella listalla.

Lupaviranomaiset ovat jämähtäneet asenteissaan ja mielikuvissaan 1990 -luvulle. Muissa maissa kalankasvatusta pidetään vihreänä alana, meillä ei.

Tulevaisuudessa on kyettävä tuottamaan yhä enemmän ruokaa. Maailmanlaajuisesti kasvuvauhti on kaikkein voimakkainta kalantuotannossa. Kalan kysyntä kasvaa jopa kaksi miljardia kiloa vuodessa.

Kalankasvatus on erityisen tehokas ja ilmastoystävällinen tapa tuottaa eläinproteiinia sekä hyvää ja terveellistä ruokaa. Suomessa tätä ei silti ympäristöluvituksessa ymmärretä eikä kalankasvatusta kohdella tasapuolisesti muun ruokatuotannon kanssa.

Edes ravinteita merestä poistavan itämerirehun käytölle ei haluta antaa luvituksessa mitään merkitystä.

Pikainen asennemuutos on ainoa keino kotimaisen kalankasvatuksen lisäämiseen. Kotimaisen kasvatuksen rajoittamiselle ei löydy kestäviä perusteluja, kun samaan aikaan ulkomailla kasvatettua lohta ja kirjolohta rahdataan yhä enemmän suomalaisten ruokalautasille.

Laaditut lukuisat strategiat, visiot, ohjelmat ja suunnitelmat ovat vain ja ainoastaan poliittisia kannanottoja. Toki ne ovat sellaisina hyvinkin toivottavia, mutta käytännön työkaluja tavoitteiden toteuttamiseen ne tarjoavat valitettavan vähän.

Juhlapuheiden sijaan koko kalankasvatus- ja jalostusala kaipaa pikaisia käytännön tekoja.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Kenen lohta syöt, sille työtä annat

Euroopan komission kyselytutkimuksessa on selvitetty eri maiden kalankulutustottumuksia. Suomalaisista kuluttajista peräti 63 prosenttia ilmoitti asettavansa kotimaiset kalatuotteet etusijalle.

Silti vain noin kuudesosa Suomessa käytettävästä elintarvikekalasta on kotimaista. Kauppojen kalatiskit täyttyvät ulkomaisesta kalasta.

Erään kyselytutkimuksen mukaan lähes puolet suomalaisista ei kalaa ostaessaan edes tiedä sen alkuperää. Tutkimuksen tulos on huolestuttava.

Kauppa tietysti myy sitä mitä ostetaan. Mutta jos kuluttajilla ei ole tietoa kalan alkuperästä, eivät he pysty valitsemaan haluamaansa kotimaista kalaa.

Kasvatetun lohen merkitys ruokakalamarkkinoilla on aivan ylivoimainen. Kotimaisesta tuotannosta peräti noin 93 prosenttia on kirjolohta. Sen kasvatusmäärä on vakiintunut 12 – 14 miljoonaan kiloon vuodessa.

Norjasta ja Ruotsista tuodaan Suomeen kasvatettua lohta ja kirjolohta vuosittain yli 35 miljoonaa kiloa. Tuonti on siis kolminkertainen kotimaiseen tuotantoon verrattuna. Kalan vuotuinen kauppatase onkin jo pitkään ollut yli 350 miljoonaa euroa negatiivinen.

Kaupoissa myytävistä lohikaloista vain kotimainen kirjolohi on hyväksytty WWF:n suositeltavien kalojen listalle. Valinta perustui kotimaisen kasvatuksen vastuullisuuteen ja ekologisuuteen. Tuontilohikalat eivät ole vastaavaa suositusta saaneet.

Ruuantuotannossa kasvuvauhti on maailmanlaajuisesti kaikkein voimakkainta kalalla. Sen kysyntä kasvaa jopa kaksi miljardia kiloa vuodessa.

Suomessa kalankasvatus ei kehity kysynnän mukana. Kalan kulutuksen kasvu tulee meillä nyt yksinomaan tuontikalasta.

Euroopan parlamenttikin vaati jo vuonna 2018 päätöslauselmassaan, että EU:n vesiviljelytuotanto on nostettava viiden vuoden kuluessa tasolle, joka vastaa kasvuvauhtia muualla maailmassa.

Vesiviljelyn kasvumahdollisuuksien hyödyntäminen on erittäin tärkeää myös meillä. Kotimaiset kalankasvattajat ovat valmiita lisäämään kasvatusmääriä merkittävästi. Edellytykset alan kasvulle ovat olemassa, kunhan päättäjät laittavat asioihin vauhtia.

Jokaisesta tuontilohikilosta maksetaan ulkomaille monta euroa työstä ja pari euroa voittoa päälle. Nämä rahavirrat saisivat mieluummin jäädä kotimaahan.

Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan kotimaisen kalantuotannon lisäys kymmenellä miljoonalla kilolla vuodessa loisi rannikolle noin 400 uutta työpaikkaa. Kerrannaisvaikutuksineen se tarkoittaisi jopa noin 1400 työpaikkaa.

Kotimaisen kalankasvatuksen lisääminen toisi siis merkittävästi lisää työtä ja työpaikkoja suomalaisille. Lisäksi siitä kertyisi mukavasti verotuloja ja kalan kauppatasekin kohenisi.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Elinkeinopolitiikka unohdettu kalankasvatuksen sääntelyssä

Suomalaista kalankasvatusta on 1990 -luvun alkupuolilta lähtien kehitetty – tai pikemminkin rajoitettu – ympäristöpolitiikka edellä. Noista ajoista kotimaiset kasvatusmäärät ovat pudonneet lähes puoleen.

Samaan aikaan tuontikalan määrä on moninkertaistunut ja se on syrjäyttänyt kotimaisen kalan ruokalautasiltamme. Nykyisin vain 18 prosenttia syömästämme kalasta on kotimaista.

Vuosien saatossa koko kalankasvatussektori on tehnyt hartiavoimin töitä ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Vesiviljelyn kuormitus onkin nykyisin enää vain noin yhden prosentin luokkaa kokonaisrasituksesta.

Tehty työ on saanut WWF:ltä vihreää valoa. Kotimainen kasvatettu kirjolohi ja siika on kumpikin hyväksytty suositeltavien kalojen listalle. Valinta perustui kotimaisen kasvatuksen vastuullisuuteen ja ekologisuuteen.

Lupakäytännössä kuitenkin yhä edelleen törmätään luutuneisiin asenteisiin ja jopa väärään tietoon kalankasvatuksen ympäristövaikutuksista.

Kotimaisen kasvatuksen rajoittaminen ympäristösyillä on peräti outoa, kun samaan aikaan syödään yhä enemmän tuontikalaa.

Luvituksessa ei anneta mitään merkitystä edes sille, että Itämeren silakasta ja kilohailista valmistettavalla kalanrehulla voidaan poistaa merestä jopa enemmän ravinteita kuin kalanviljely tuottaa.

Pikainen asennemuutos ja tosiasioiden tunnustaminen on vihdoinkin vaadittava myös lupaviranomaisilta. Nykyaikainen kalatalous on luonnon ehdoilla tapahtuvaa toimintaa.

Tulevaisuudessa on pystyttävä tuottamaan merkittävä määrä lisää ruokaa. Kasvatetun kalan hiilijalanjälki on pienempi kuin muilla eläintuotantomuodoilla. Vesiviljely on myös ekologisesti tehokkain tapa tuottaa eläinproteiinia.

Euroopan parlamentti on jo vaatinut, että taloudellinen kestävyys nostetaan ympäristöllisen kestävyyden rinnalle vesiviljelyn toimintaedellytysten parantamiseksi. Parlamentti haluaa, että EU:n vesiviljelytuotanto saadaan viiden vuoden kuluessa tasolle, joka vastaa maailman vesiviljelyn kasvuvauhtia.

Suomessakin lupakriteerit tulee pikaisesti uudistaa yhteensovittamalla elinkeino- ja ympäristöpolitiikka kilpailukykyisen ja kannustavan toimintaympäristön luomiseksi vesiviljelyalalle.

Kotimaisen kalan saatavuus on turvattava nyt. Sen myötä saadaan myös lisää työtä ja työpaikkoja suomalaisille.

Kalatalouselinkeinon toimintaedellytysten parantaminen on vihdoinkin saatava konkreettisten toimenpiteiden kohteeksi. Viranomaisten on muututtava rajoittajista mahdollistajiksi.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Kalan kauppatase pahasti negatiivinen

Luken kalamarkkinakatsauksesta napattu kuva kertoo hyvin selkeästi, mihin kalan kysynnän kasvu EU:ssa tällä hetkellä ohjautuu. Miljardit eurot valuvat lisääntyvän tuonnin myötä ulkomaille. Samalla kalan kauppataseen negatiivisuus pahenee koko ajan.

Kalamarkkinakatsaus, Luke

Euroopan parlamentti heräsi jo vaatimaan tilanteeseen muutosta. Parlamentti totesi päätöslauselmassaan, että EU:n vesiviljelyn tuotannon kasvu tulee saattaa vastaamaan muun maailman kasvuvauhtia.

Myös Suomessa tilanne on täysin sama. Kotimainen kasvatus junnaa paikallaan, kun uusia lupia ei saada ja tuonti lisääntyy. Kauppataseen negatiivisuus syvenee koko ajan ja on nyt jo yli 350 miljoonaa euroa vuodessa.

Suomessa on kyllä tehty ansiokkaasti suunnitelmia, strategioita ja visioita kotimaisen kalan saatavuuden lisäämiseksi. Niitä on kuitenkin toteutettu pitkälti ympäristöpolitiikan näkökulmasta ja elinkeinon toimintaedellytykset ovat jääneet syrjään. Myös niiden konkreettinen toteutus on ollut vaatimatonta.

Kotimaisen kalan saatavuus on turvattava nyt. Meillä ei ole enää varaa odottaa vuosien ja vuosikymmenien päähän tähtäävien visioiden toteutumista.

Kotimaisen kalan käytön lisääminen edellyttää lupabyrokratian pikaista keventämistä. Myös tehty pitkäjänteinen työ kalankasvatuksen ympäristövaikutuksen vähentämiseksi tulee kompensoida lupia myönnettäessä ja niitä uusittaessa.

Nykyaikainen kalatalous on luonnon ehdoilla tapahtuvaa toimintaa. Kasvatetun kalan hiilijalanjälki on pienempi kuin muilla eläintuotantomuodoilla. Kotimainen kalatalous kelpaa kansainvälisestikin esikuvaksi elinkeinotoiminnan ympäristövastuullisuudesta.

Tutkimusten mukaan suomalaiset haluavat syödä enemmän kotimaista kalaa. Kalan kysyntä on muuallakin maailmassa kovassa kasvussa, joten myös vientimarkkinoilla on tilaa laadukkaalle kalalle.

Kalatalouselinkeinon toimintaedellytysten parantaminen on vihdoinkin saatava konkreettisten toimenpiteiden kohteeksi.  Kaikilla tulee olla oikeus syödä kotimaista kalaa. Sen saatavuuden parantaminen tuo myös lisää työtä ja työpaikkoja suomalaisille.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy