Suomalaista kalankasvatusta on 1990 -luvun alkupuolilta lähtien kehitetty – tai pikemminkin rajoitettu – ympäristöpolitiikka edellä. Noista ajoista kotimaiset kasvatusmäärät ovat pudonneet lähes puoleen. Samalla tuontikalan määrä on moninkertaistunut ja se on lähes syrjäyttänyt kotimaisen kalan ruokalautasiltamme. Nykyisin enää vain 18 % syömästämme kalasta on kotimaista.
Vuosien ja vuosikymmenten saatossa koko kalankasvatussektori on tehnyt hartiavoimin töitä ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Vesiviljelyn kuormitus onkin nykyisin enää vain noin yhden prosentin luokkaa kokonaisrasituksesta.
Tehty työ on myös saanut WWF:ltä vihreää valoa, sillä kotimainen kasvatettu kirjolohi ja siika ovat kumpikin hyväksytty suositeltavien kalojen listalle. Valinta perustui kotimaisen kasvatuksen vastuullisuuteen ja ekologisuuteen.
Lupakäytännössä suuntaus on yhä päinvastainen ja kotimainen kalankasvatus on edelleen viranomaisten punaisella listalla. Luvitus onkin jämähtänyt asenteissaan ja mielikuvissaan jonnekin 1990 -luvulle. Muualla maailmassa kalankasvatusta pidetään vihreänä alana, mutta meillä Suomessa ei.
Tulevaisuudessa on kyettävä tuottamaan yhä enemmän ruokaa. Maailmanlaajuisesti kasvuvauhti on kaikkein voimakkainta kalantuotannossa ja kalan kysyntä kasvaa jopa kaksi miljardia kiloa vuodessa.
Kalankasvatus on tutkitusti erityisen tehokas ja ilmastoystävällinen tapa tuottaa eläinproteiinia sekä hyvää ja terveellistä ruokaa. Suomessa tätä ei silti luvituksessa ymmärretä eikä kalankasvatusta kohdella tasapuolisesti muun ruokatuotannon kanssa.
Varsin kuvaavaa tässä suhteessa on Suomen ympäristökeskuksen viime viikolla julkaisemat uudet politiikkasuositukset, joissa Itämeren kalankasvatuksen kasvutavoitteiden edistäminen näyttäisi edellyttävän jopa maa- ja metsätalouden vesistökuormituksen vähentämistä.
Tutkittu fakta on, että kalanviljelyn kuormitus on nykyisin häviävän pieni ja monet muut tekijät kuormittavat vesialueita moninkertaisesti. Meriviljelyn luvituspilottien loppuraportissa (VN 38/2018) todettiin, että mallinnusten perusteella viljelyn kuormitus ei aiheuta merkittävää pitoisuuksien lisääntymistä edes lähialueilla ja että käytännössä muutoksia ei pystytä erottamaan taustapitoisuuden vaihteluista. Useimpien vesimuodostumien tila muuttuukin pääasiassa taustakuormituksen vaikutuksesta.
Luvituksessa kalanviljelyn laskennallinen kuormitus saa silti aivan liian suuren painoarvon. Edes kompensaatiolle ei ole katsottu voitavan antaa merkitystä, koska lainsäädäntöön ei ole saatu siitä säännöksiä. Tässäkin kohtaa lainsäädännön puutteellisuus kaatuu siis luvanhakijan vahingoksi. Itämerirehulla kalanviljelyn nettokuormitukseen voidaan kuitenkin vaikuttaa hyvin merkittävästi. Käytännössä itämerirehulla voidaan Itämerestä poistaa ravinteita jopa enemmän kuin kalankasvatus niitä sinne tuottaa.
Mainittujen Suomen ympäristökeskuksen politiikkasuositusten mukaan itämerirehu ei kuitenkaan poistaisi ravinteita Itämerestä. Tämä kannanotto on käsittämätön, sillä vaikka itämerirehulla ei haluttaisi nähdä riittävää paikallista vaikutusta, niin joka tapauksessa taustakuormituksen vähentämisessä sen merkitys on huomattava.
Pikainen asennemuutos ja tosiasioiden tunnustaminen on vihdoinkin vaadittava myös ympäristöpolitiikassa. Nykyaikainen kalatalous on luonnon ehdoilla tapahtuvaa toimintaa eikä kalankasvatus voi yksinään olla vastuussa muualta tulevasta monikymmenkertaisesta kuormituksesta.
Euroopan parlamentti on jo vuonna 2018 vaatinut, että taloudellinen kestävyys nostetaan ympäristöllisen kestävyyden rinnalle vesiviljelyn toimintaedellytysten parantamiseksi. Suomessakin lupakriteerit tulee pikaisesti uudistaa yhteensovittamalla elinkeino- ja ympäristöpolitiikka kilpailukykyisen ja kannustavan toimintaympäristön luomiseksi vesiviljelyalalle. Tämä työ ei siedä enää viivästystä.
Kalatalouselinkeinon toimintaedellytysten parantaminen on vihdoinkin saatava konkreettisten toimenpiteiden kohteeksi. Viranomaisten on muututtava rajoittajista mahdollistajiksi. Sen myötä saadaan myös lisää työtä ja työpaikkoja suomalaisille.
Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy
