Luken, Syken ja Metsähallituksen yhteisessä Kalavaltio-hankkeessa etsitään uusia alueita kalankasvatukselle valtion omistamilta merialueilta. Hankkeen nimi on osuva. Se antaa myös aiheen miettiä, miksi Suomi ei jo ole kalavaltio. Vain alle viidesosa syömästämme kalasta kun on enää kotimaista.
Muualla maailmassa kalankasvatusta pidetään vihreänä alana ja kasvuvauhti on huimaa, jopa yli kaksi miljardia kiloa vuodessa. Kalanviljelyn kokonaismäärä maailmassa nouseekin tällä vuosikymmenellä jo yli sataan miljardiin kiloon.
Suomessa kasvua ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi. Niinpä me käytämme jatkuvasti enemmän ulkomaista kalaa. Se on kansantaloudellisesti täysin kestämätöntä.
Nykyaikainen kotimainen kalankasvatus on luonnon ehdoilla tapahtuvaa toimintaa. Ala on tehnyt hartiavoimin työtä kuormituksen pienentämiseksi ja myös onnistunut siinä. Osuus kokonaiskuormituksesta on nykyisin enää vain noin yhden prosentin luokkaa.
Fakta: Vuonna 2020 Suomessa tuotettiin lihaa kaikkiaan noin 410 milj.kg, mutta kalaa sai kasvattaa vain noin 15 milj.kg. Lihantuotannon ympäristökuormitus on kuitenkin monikymmenkertainen sekä teollisuuden ja yhdyskuntien kuormituskin noin kymmenkertainen kalankasvatukseen verrattuna.
Jopa ympäristöjärjestö WWF on hyväksynyt kotimaisen kasvatetun kirjolohen ja siian suositeltavien kalojen listalleen. Valinta perustui nimenomaan kotimaisen kasvatuksen vastuullisuuteen ja ekologisuuteen.
Myös Luken selvityksen mukaan kotimaiset kalatuotteet ovat kestävä valinta ilmaston kannalta. Kotimaisen kalan osuutta ruokavaliossa lisäämällä pystytään ruoankulutuksen ilmastovaikutuksia pienentämään.
Ympäristöpolitiikassa ei silti edelleenkään haluta ymmärtää, että kotimainen kalankasvatus on jo kestävää toimintaa. Luutuneet asenteet ja jämähtäneet mielikuvat muodostavat luvituksessa yhä pullonkaulan.
Kotimaisen kalan edistämisohjelman yhtenä tavoitteena on nostaa vesiviljelyn vuotuinen kokonaismäärä 50 miljoonaan kiloon. Se olisi enemmän kuin kolminkertaisesti nykyisen määrään verrattuna. Silti lihantuotantoon verrattuna puhuttaisiin vielä varsin vaatimattomista luvuista.
On erittäin valitettavaa, että päätösvaiheessa edistämisohjelman toteutusaika pidennettiin yli kaksinkertaiseksi ja tavoite siirrettiin kunnianhimoisen vuoden 2027 sijasta vuoteen 2035. Kun lukuisten aikaisempien ohjelmienkaan aikana ei ole saatu konkreettista kasvua aikaiseksi, on tavoitevuosi nyt aivan liian kaukana.
Fakta: Vaikka kotimaisen kalan osuutta pystyttäisiinkin lisäämään, myös tuonti jatkaa kasvuaan. Luken mallinnuksen mukaan kotimaisen kalan osuus olisi edistämisohjelman toteutuessakin edelleen alle 40 % (vuonna 2035).
Luken selvityksen mukaan edistämisohjelmassa tarkoitettu kalaisa ruokavalio vähentäisi jopa 30 % ruoan ilmastovaikutuksia nykytilanteeseen verrattuna. Se olisi lisäksi paras ravitsemuksellisesti ja kohentaisi myös kansanterveyttä.
Kalarehun valmistamiseen voidaan käyttää merkittävä määrä Itämerestä pyydettyä kalaa. Käytännössä itämerirehulla voidaan poistaa ravinteita jopa enemmän kuin kalankasvatus niitä tuottaa.
Konkreettiset toimet kotimaisen kalankasvatuksen lisäämiseksi on aloitettava nyt, sillä visioita ja ohjelmia on ollut aivan riittävästi. Jo kesäkuussa 2009 vahvistettu Vesiviljelyohjelma 2015 tähtäsi tuotannon kasvuun. Vesiviljelystrategia 2022 päivitettiin puolestaan hiljattain vuoteen 2030. Käytännössä edistymistä ei ole tapahtunut lainkaan, vain tavoitevuosia on siirretty eteenpäin.
Itämerirehukin mainittiin jo vuoden 2009 Vesiviljelyohjelmassa. Silti lähes 13 vuoden jälkeen edes itämerirehun kriteereitä ei ole saatu aikaiseksi. Ukrainan sota hiljensi kalanrehun viennin, joten itämerirehun käyttö kotimaisessa kalankasvatuksessa on entistäkin tärkeämpää.
Myös luvituksen kehittäminen on vihdoinkin saatava eteenpäin. Elinkeinopolitiikka on nostettava ympäristöpolitiikan rinnalle, jotta kalankasvatuksen ja omavaraisuuden kasvutavoitteissa päästään eteenpäin.
Kalanviljelijät ovat jo pitkään olleet valmiita tuotantomäärien kasvattamiseen. Kuluttajatkin haluavat lisää kotimaista kalaa. Nyt on päättäjien aika herätä ja näyttää johtajuutta.
Kotimainen kalatalous on nostettava ruokapolitiikan keskiöön. Se on ympäristönkin kannalta viisas ratkaisu. Matka omavaraiseksi kalavaltioksi on todella pitkä eikä sitä sovi viivyttää yhtään lisää.
Heikki Mäkinen, varatuomari, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland / OriLaw Oy
Lue lisää:
– Kalavaltiohankkeella alueita kalankasvatukselle valtion vesialueilta
– Kalatuotteet ovat kestävä valinta ilmaston kannalta
– Kotimainen kalankasvatus on jo kestävää toimintaa
– Ongelmalliset vesien tilaluokitukset
