Kotimainen kalankasvatus on jo kestävää toimintaa

Eduskunnalle jätettiin helmikuun alussa kirjallinen kysymys kalatalouden edistämisestä. Siinä ehdotettiin kotimaiselle kalataloudelle asetettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi ympäristöministeriön vetämän työryhmän perustamista. Työryhmän tehtävänä olisi ollut laatia kalankasvatuksen ympäristöluvitukseen yksiselitteiset ja yhdenmukaiset viranomaisohjeet koko maahan.

Kysymyksessä myös nostettiin hyvin esille se, että Suomessa olisi erinomaiset edellytykset kalankasvatukselle sekä potentiaali jopa omavaraisuuteen kalantuotannossa. Kotimaisen kalatalouselinkeinon merkitys ja työllistävä vaikutus, samoin kuin suomalaisen kalan korkea laatu sekä sen ilmasto- ja ympäristöystävällisyys tuotiin nekin kysymyksessä esiin.

Kuten kysymyksessäkin todettiin, kotimaisen kalan osuutta on monissa strategioissa, visioissa ja ohjelmissa jo pitkään pyritty lisäämään. Silti käytännössä edistyminen on ollut olematonta ja suurimpana pullonkaulana on ympäristöluvitus. Niinpä Suomeen tuodaan edelleenkin huomattavasti enemmän kalaa kuin täällä tuotetaan tai kalastetaan ja suomalaisten syömästä kalasta enää alle viidennes on kotimaista.

Kysymykseen on nyt saatu ympäristö- ja ilmastoministerin vastaus. Kuten monissa muissakin ympäristöviranomaisten lausunnoissa, myös tässä vastauksessa piiloudutaan jälleen kerran kalankasvatuksen laskennallisen kuormituksen ja pistevaikutuksen taakse.

Todellisuudessa kalankasvatuksen kuormitus on jo pitkään ollut marginaalinen ja käytössä olevan itämerirehun myötä ravinteita poistetaan Itämerestä jopa enemmän kuin kalankasvatus niitä tuottaa. Lisäksi tutkimusten mukaan pistevaikutusta ei pysty erottamaan taustapitoisuuden vaihteluista.

Ympäristöpolitiikassa unohdetaan se, että vaikka kotimainen kalankasvatus lopetettaisiin merellä kokonaan, ei Itämeri sillä puhdistu. Muu kuormitus kun on monikymmen- tai jopa satakertainen.

Vastauksen painopiste on sekin jälleen täysin selvä. Sana ympäristö tai sen johdannainen esiintyy tekstissä, vastauksen antajan tittelin lisäksi, kaikkiaan 21 kertaa. Sana elinkeino tai sen johdannainen esiintyy vastauksessa tasan nolla kertaa.

Kotimaisen kalankasvatukseen edistämiseen tähtäävissä lukuisissa poliittisissa ohjelmissa samoin kuin EU-parlamentin kannanotoissakin kaivattu elinkeino- ja ympäristöpolitiikan yhteensovittaminen loistaa siis tässäkin vastauksessa poissaolollaan.

Suomen perustuslaissa sekä elinkeinovapaus (18 §) että vastuu ympäristöstä (20 §) ovat samanarvoisia ja lueteltuna muiden perusoikeuksien joukossa. Silti käytännössä ei kalankasvatuksen kohdalla näin ole.

Kaikki ruokatuotanto samoin kuin muukin ihmisen toiminta kuormittaa ympäristöä. Kalankasvatusala on tehnyt hartiavoimin työtä kuormituksen pienentämiseksi ja myös onnistunut siinä. Silti sitä ei edelleenkään kohdella luvituksessa samoin kuin muuta ruokatuotantoa.

Nykyaikainen kotimainen kalankasvatus on jo luonnon ehdoilla tapahtuvaa kestävää toimintaa. Se ei voi olla yksinään vastuussa kaikesta muualta tulevasta kuormituksesta.

Sattumoisin Luonnonvarakeskuksen selvitys kotimaisten kalatuotteiden ilmastovaikutuksista julkistettiin samoihin aikoihin, kuin edellä mainittu ministeriön vastaus ilmestyi eduskunnan sivuille. Selvityksen mukaan kasvatetun kalan ilmastovaikutus on pienempi kuin sian- ja naudanlihan ja vain hieman suurempi kuin broilerinlihan. Selvityksessä myös kotimaisen kasvatetun kirjolohen ilmastovaikutus todettiin tuontilohta pienemmäksi. Luken aivan oikea johtopäätös onkin se, että lisäämällä kotimaisen kalan osuutta ruokavaliossa pystytään ruoankulutuksen ilmastovaikutuksia pienentämään.

Valitettavasti suomalainen ympäristöpolitiikka johtaa vain tuontikalan käytön lisäämiseen.

Heikki Mäkinen, varatuomari, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland / OriLaw Oy

Lue lisää:
TS 23.1.2022: Kalankasvatusala ansaitsee asennemuutoksen