Elinkeinopolitiikka unohdettu kalankasvatuksen sääntelyssä

Suomalaista kalankasvatusta on 1990 -luvun alkupuolilta lähtien kehitetty – tai pikemminkin rajoitettu – ympäristöpolitiikka edellä. Noista ajoista kotimaiset kasvatusmäärät ovat pudonneet lähes puoleen.

Samaan aikaan tuontikalan määrä on moninkertaistunut ja se on syrjäyttänyt kotimaisen kalan ruokalautasiltamme. Nykyisin vain 18 prosenttia syömästämme kalasta on kotimaista.

Vuosien saatossa koko kalankasvatussektori on tehnyt hartiavoimin töitä ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Vesiviljelyn kuormitus onkin nykyisin enää vain noin yhden prosentin luokkaa kokonaisrasituksesta.

Tehty työ on saanut WWF:ltä vihreää valoa. Kotimainen kasvatettu kirjolohi ja siika on kumpikin hyväksytty suositeltavien kalojen listalle. Valinta perustui kotimaisen kasvatuksen vastuullisuuteen ja ekologisuuteen.

Lupakäytännössä kuitenkin yhä edelleen törmätään luutuneisiin asenteisiin ja jopa väärään tietoon kalankasvatuksen ympäristövaikutuksista.

Kotimaisen kasvatuksen rajoittaminen ympäristösyillä on peräti outoa, kun samaan aikaan syödään yhä enemmän tuontikalaa.

Luvituksessa ei anneta mitään merkitystä edes sille, että Itämeren silakasta ja kilohailista valmistettavalla kalanrehulla voidaan poistaa merestä jopa enemmän ravinteita kuin kalanviljely tuottaa.

Pikainen asennemuutos ja tosiasioiden tunnustaminen on vihdoinkin vaadittava myös lupaviranomaisilta. Nykyaikainen kalatalous on luonnon ehdoilla tapahtuvaa toimintaa.

Tulevaisuudessa on pystyttävä tuottamaan merkittävä määrä lisää ruokaa. Kasvatetun kalan hiilijalanjälki on pienempi kuin muilla eläintuotantomuodoilla. Vesiviljely on myös ekologisesti tehokkain tapa tuottaa eläinproteiinia.

Euroopan parlamentti on jo vaatinut, että taloudellinen kestävyys nostetaan ympäristöllisen kestävyyden rinnalle vesiviljelyn toimintaedellytysten parantamiseksi. Parlamentti haluaa, että EU:n vesiviljelytuotanto saadaan viiden vuoden kuluessa tasolle, joka vastaa maailman vesiviljelyn kasvuvauhtia.

Suomessakin lupakriteerit tulee pikaisesti uudistaa yhteensovittamalla elinkeino- ja ympäristöpolitiikka kilpailukykyisen ja kannustavan toimintaympäristön luomiseksi vesiviljelyalalle.

Kotimaisen kalan saatavuus on turvattava nyt. Sen myötä saadaan myös lisää työtä ja työpaikkoja suomalaisille.

Kalatalouselinkeinon toimintaedellytysten parantaminen on vihdoinkin saatava konkreettisten toimenpiteiden kohteeksi. Viranomaisten on muututtava rajoittajista mahdollistajiksi.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Kalan kauppatase pahasti negatiivinen

Luken kalamarkkinakatsauksesta napattu kuva kertoo hyvin selkeästi, mihin kalan kysynnän kasvu EU:ssa tällä hetkellä ohjautuu. Miljardit eurot valuvat lisääntyvän tuonnin myötä ulkomaille. Samalla kalan kauppataseen negatiivisuus pahenee koko ajan.

Kalamarkkinakatsaus, Luke

Euroopan parlamentti heräsi jo vaatimaan tilanteeseen muutosta. Parlamentti totesi päätöslauselmassaan, että EU:n vesiviljelyn tuotannon kasvu tulee saattaa vastaamaan muun maailman kasvuvauhtia.

Myös Suomessa tilanne on täysin sama. Kotimainen kasvatus junnaa paikallaan, kun uusia lupia ei saada ja tuonti lisääntyy. Kauppataseen negatiivisuus syvenee koko ajan ja on nyt jo yli 350 miljoonaa euroa vuodessa.

Suomessa on kyllä tehty ansiokkaasti suunnitelmia, strategioita ja visioita kotimaisen kalan saatavuuden lisäämiseksi. Niitä on kuitenkin toteutettu pitkälti ympäristöpolitiikan näkökulmasta ja elinkeinon toimintaedellytykset ovat jääneet syrjään. Myös niiden konkreettinen toteutus on ollut vaatimatonta.

Kotimaisen kalan saatavuus on turvattava nyt. Meillä ei ole enää varaa odottaa vuosien ja vuosikymmenien päähän tähtäävien visioiden toteutumista.

Kotimaisen kalan käytön lisääminen edellyttää lupabyrokratian pikaista keventämistä. Myös tehty pitkäjänteinen työ kalankasvatuksen ympäristövaikutuksen vähentämiseksi tulee kompensoida lupia myönnettäessä ja niitä uusittaessa.

Nykyaikainen kalatalous on luonnon ehdoilla tapahtuvaa toimintaa. Kasvatetun kalan hiilijalanjälki on pienempi kuin muilla eläintuotantomuodoilla. Kotimainen kalatalous kelpaa kansainvälisestikin esikuvaksi elinkeinotoiminnan ympäristövastuullisuudesta.

Tutkimusten mukaan suomalaiset haluavat syödä enemmän kotimaista kalaa. Kalan kysyntä on muuallakin maailmassa kovassa kasvussa, joten myös vientimarkkinoilla on tilaa laadukkaalle kalalle.

Kalatalouselinkeinon toimintaedellytysten parantaminen on vihdoinkin saatava konkreettisten toimenpiteiden kohteeksi.  Kaikilla tulee olla oikeus syödä kotimaista kalaa. Sen saatavuuden parantaminen tuo myös lisää työtä ja työpaikkoja suomalaisille.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

WWF:ltä vihreää valoa kotimaiselle kalankasvatukselle

Ympäristöjärjestö WWF on jo vuonna 2014 hyväksynyt kotimaisen kirjolohen suositeltavien kalojen listalleen. Suomalainen kirjolohi onkin erittäin hyvä valinta kalatiskillä, sillä sen ympäristövaikutuksia on onnistuttu vähentämään tuntuvasti.

Kuten WWF toteaa, Suomessa kirjolohen kasvatus eroaa muualla Pohjois-Euroopassa tapahtuvasta kasvatuksesta erityisesti tiukan ympäristölainsäädännön ja -lupajärjestelmän vuoksi. WWF perusteli kirjolohelle myönnettyä kuluttamisen vihreää valoa myös vastuullisuudella, sillä kirjolohesta ei arvioida aiheutuvan tauteja tai merkittävää ekologista riskiä luonnonkaloille.

Kalanviljelyn kuormitusta on Suomessa leikattu 1990 -luvulta jo noin 70 %. Ala on tehnyt hartiavoimin työtä ruokintatekniikoiden ja rehun koostumuksen parantamiseksi.

Nykyisin kuormitus on enää alle yhden prosentin luokkaa kokonaisrasituksesta. Kalankasvatusala onkin ainoana Itämereen vaikuttavana toimialana onnistunut saavuttamaan vesiensuojelun tavoiteohjelman asettamat päästötavoitteet.

Itämerirehulla eli Itämeren silakasta ja kilohailista valmistettavalla kalanrehulla voidaan poistaa Itämerestä jopa enemmän ravinteita kuin kalanviljely tuottaa.

Kasvatusyksiköt ovat myös Suomessa varsin pieniä. Esimerkiksi Norjassa kasvatusyksiköt ovat keskimäärin reilusti yli kymmenkertaisia.

Norjalainen kasvatettu lohi on arvioitu WWF:ssä keltaisella mm. ympäristökuormituksen ja kalatautiriskin takia. Kalaoppaassa norjalainen lohi kuuluukin vain harkiten ostettaviin kaloihin.

WWF hyväksyi vuonna 2016 myös kotimaisen kasvatetun siian vihreälle listalleen. Valinnan yhteydessä WWF Suomen pääsihteeri totesi suomalaisen kirjolohen ja siian olevan maailman-laajuisesti harvoja verkkoaltaissa kasvatettuja kaloja, jotka yltävät WWF:n Kalaoppaan vihreälle listalle. Suomea voidaankin siis hyvällä syyllä pitää vastuullisen kalankasvatuksen edelläkävijänä.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Linkkejä:
WWF:n kalaopas/ kirjolohi
WWF:n tiedote/ siika

EU-parlamentin tavoitteena kilpailukykyinen vesiviljely

Euroopan parlamentti on 12.6.2018 hyväksynyt päätöslauselman ”tavoitteena kestävä ja kilpailukykyinen eurooppalainen vesiviljelyala: nykytilanne ja tulevat haasteet”.

Parlamentti toteaa, että hyvistä aikomuksista ja ponnisteluista huolimatta vesiviljelyala polkee EU:ssa paikallaan, kun se muualla maailmassa kasvaa yhä nopeammin. Vesiviljelytuotannon arvioidaankin kattavan EU:ssa vain 10 prosenttia kalan kotimaisesta kysynnästä.

Parlamentti toteaa myös, että vesiviljelylaitoksen perustaminen tai laajentaminen EU:ssa edellyttää useiden lupien saamista ja että menettelyä ei ole yhdenmukaistettu EU:n laajuisesti. Yleensä menettely on hidas, monimutkainen ja vailla oikeusvarmuutta ja taloudellista ennustettavuutta. Tämä tilanne on vaarassa estää alan kehittymistä ja halua yritysinvestointeihin. Lisäksi se aiheuttaa alalle liian korkeita kustannuksia sekä epäsuorasti edistää tuontia kolmansista maista.

EU:n vesiviljelyn potentiaalin käyttöönottaminen

Parlamentti on pannut merkille ne myönteiset vaikutukset, joita kestävällä vesiviljelyllä voi olla unionin työllisyyteen ja talouteen. Niinpä parlamentti korostaa, että vesiviljelyn kehittämistä, monipuolistamista ja innovointia on tehostettava edistämällä tuotantoa ja parantamalla tuotteiden kilpailukykyä.

Parlamentin mukaan EU:n vesiviljelytuotanto on nostettava viiden vuoden kuluessa tasolle, joka vastaa maailman vesiviljelyn kasvuvauhtia.

Parlamentti korostaa myös, että kestävän kasvun on perustuttava mm. liiketoiminnan ja investointien ennustettavuuteen ja oikeusvarmuuteen, jotka voidaan saavuttaa tehokkaammilla hallinnollisilla puitteilla.

Hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistaminen

Parlamentti korostaa hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamista ja nopeuttamista sekä byrokratian vähentämistä niin EU:n kuin kansallisella ja alueellisellakin tasolla.

Parlamentti ehdottaa, että otetaan mahdollisimman pian käyttöön keskitetyn yhteyspisteen hallinnollinen järjestelmä, jossa kaikki asiakirjat voidaan esittää yhdelle hallintoelimelle.

Parlamentti ehdottaa myös, että perustetaan yksinkertaistettu tai nopeutettu järjestelmä toimilupien saamiseksi väliaikaisilla luvilla.

Lainsäädännön mukauttaminen vesiviljelyn tarpeisiin

Parlamentti korostaa, että ympäristöllisen kestävyyden on kuljettava käsi kädessä sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden kanssa, ja kehottaa kiinnittämään asianmukaista huomiota vesiviljelyn nykyiseen ja potentiaaliseen osuuteen unionin elintarviketurvassa.

Lisäksi parlamentti korostaa, että EU:n lainsäädäntö olisi mukautettava paremmin vesiviljelyn olosuhteisiin, erityispiirteisiin ja tarpeisiin. Parlamentti myös painottaa, että ala olisi otettava tiiviimmin mukaan päätöksentekoon.

Parlamentti kehottaa komissiota tehostamaan vesiviljelytuotannon rajallista vaikutusta kotimaiseen kalan kysyntään sekä tekemään muutoksen siihen, että yli puolet unionin kalan kysynnästä tulee ulkomaisista tuotteista.

EU:n vesiviljelyn kilpailukyvyn parantaminen

Parlamentti vaatii, että tuoduilta vesiviljelytuotteilta edellytetään niiden täyttävän samat ympäristö-, elintarviketurvallisuus-, sosiaali-, työ- ja ihmisoikeusnormit kuin EU:n toimijoiden on täytettävä.

Lisäksi parlamentti pitää valitettavana, että tällä alalla toimintaedellytykset eivät edelleenkään ole yhdenmukaiset ja että vaaralliset kilpailun vääristymät muodostavat yhä vakavan ongelman EU:n toimijoille.

Kuluttajille suunnatun tiedottamisen parantaminen

Parlamentti pitää erittäin tärkeänä, että tuotemerkintää ja kuluttajille tiedottamista koskeva EU:n lainsäädäntö pannaan täysimääräisesti ja täydellisesti täytäntöön sekä kalamarkkinoilla että hotelli-, ravintola- ja ravitsemusalalla. Parlamentti pitää tätä tärkeänä kaikkien, sekä tuotujen että EU:ssa tuotettujen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden osalta.

Parlamentti myös kehottaa luomaan erityisen merkinnän EU:n kestävästä vesiviljelystä peräisin olevien tuotteiden tunnistamiseksi.

Myynninedistämiskampanjoiden ja viestinnän kehittäminen

Parlamentti toteaa, että olisi parannettava myynninedistämiskampanjoita ja tiedottamista EU:n laajuisesti vesiviljelyn ja kalan kulutuksen eduista.

Lisäksi parlamentti kehottaa komissiota edistämään tehokkaita ja pitkään vaikuttavia EU:n yleisiä kampanjoita, joiden avulla selostetaan EU:n vesiviljelytuotteiden kestävyyshyötyjä keskittyen niiden korkeaan laatuun, eläinten hyvinvointiin ja ympäristönormeihin verrattuna kolmansista maista tapahtuvaan tuontiin. Parlamentti myös korostaa tarvetta edistää ja rahoittaa alueellisia laatuohjelmia.

Parlamentti pyytää komissiota myöntämään asianmukaisen tuen kalojen ja muiden kalastus- ja vesiviljelyalojen edistämiseen EU:n menekinedistämisbudjetista. Tältä osin parlamentti katsoo, että on aloitettava 80 – 100 prosentin tukitasolla toimiva, yhtenäisten periaatteiden pohjalta perustettava ja kaikkia EU:n jäsenvaltioita koskeva markkinointikampanja, joka lisää EU:n vesi-viljelytuotteiden tunnistamista ja hyväksymistä.

Linkki:
Tavoitteena kestävä ja kilpailukykyinen eurooppalainen vesiviljelyala