Visiosta toiseen

Vesiviljelystrategia 2022 hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätöksenä 4.12.2014. Strategian tavoitteena on nostaa Manner-Suomen vesiviljelyn määrä vuoteen 2022 mennessä vähintään 20 miljoonaan kiloon vuodessa.

Nyt kun strategian hyväksymisestä on kulunut jo kuusi vuotta ja toteutusaikakin on lähestymässä loppuaan, on hyvä arvioida tähän mennessä tapahtunutta kehitystä Luken julkaisemien tilastojen valossa.

Vesiviljelystrategiaa valmisteltaessa oli tiedossa vuoden 2013 Manner-Suomen ruokakalantuotannon kokonaismäärä 7,5 miljoonaa kiloa. Koko Suomen kasvatusmäärästä osuus oli 55 %. Tavoitteeksi asetettu 20 miljoonaa kiloa merkitsi lähes lähtötason kolminkertaistamista.

Vuonna 2019 Manner-Suomen ruokakalantuotannon kokonaismäärä oli kuitenkin vain noin 7,9 miljoonaa kiloa. Koko Suomen kasvatusmäärästä osuus oli vähän alle 52 %.

Tähän mennessä Manner-Suomen ruokakalatuotanto on vesiviljelystrategian valmisteluajoista noussut vain häviävän vähän. Juhlavaan tavoitteeseen verrattuna voidaankin sanoa, että kasvu on ollut olematonta. Osuus koko Suomen kasvatuksesta on jopa laskenut.

On täysin mahdotonta uskoa, että strategian jäljellä olevana toteutusaikanakaan päästäisiin edes lähelle tavoitetta. Kun kuusi vuotta on junnattu lähes paikoillaan, ei jäljellä olevassa kahdessa vuodessa mitenkään kyetä saavuttamaan tavoiteltua kasvua.

Visiona vesiviljelystrategiassa oli, että Suomessa on kilpailukykyinen ja kannustava toimintaympäristö kestävän vesiviljelyelinkeinon sekä siihen liittyvien toimialojen kasvulle ja kehitykselle. Alan kehittämisen keskeiseksi lähtökohdaksi strategiassa tunnistettiin elinkeino- ja ympäristöpolitiikan yhteensovittaminen.

Strategiassa todettiin sen toteuttamisen ensisijaiseksi riskiksi, että hallinto ei toimillaan pysty muodostamaan toimialalle kilpailukykyistä toimintaympäristöä eikä ala lähde kasvuun. Ainakin tähän mennessä on käynyt juuri näin. Elinkeinopolitiikka kun on vesiviljelyalalla yhä edelleen lapsipuolen asemassa ympäristöpolitiikkaan nähden.

Nykyhallitus valmistelee parhaillaan kotimaisen kalan edistämisohjelmaa. Sen tavoitteena on tuplata kotimaisen kalan kulutus vuoteen 2027 mennessä. Tämän vision yhtenä osana on Suomen koko nykyisen vesiviljelytuotannon kolminkertaistaminen 50 miljoonaan kiloon vuodessa.

Suomessa osataan kyllä tehdä visioita, mutta niiden käytännön toteutus ontuu. Kun edellisen kuuden vuoden aikana ei vesiviljelyssä ole saatu konkreettista kasvua aikaiseksi juuri lainkaan, on vaikeaa uskoa että tulevan seitsemän vuoden aikana päästäisiin vielä aiempaa tavoitettakin merkittävästi kovempaan kasvuun.

Vesiviljelystrategian vision toteutuminen olisi vaatinut keskimäärin reilun 1,5 miljoonan kilon vuotuista kasvua Manner-Suomen kalankasvatusmäärässä. Kotimaisen kalan edistämisohjelman visio edellyttäisi tulevan seitsemän vuoden aikana keskimäärin 5 miljoonan vuotuista kasvua koko Suomen vesiviljelymäärään.

Edellytyksiä visioiden toteutumiseen kyllä olisi, sillä kalan kulutus ja kysyntä kasvaa Suomessakin koko ajan. Kalankasvattajilla olisi haluja investoimiseen ja kuluttajatkin haluavat syödä enemmän kotimaista kalaa.

Useammallakaan lukukerralla ei silti uudestakaan visiosta löydä käytännön työkaluja suurten tavoitteiden saavuttamiseen. Se vaatisi elinkeinopolitiikan nostamista ympäristöpolitiikan rinnalle ja lupakriteereiden merkittävää uudistamista sekä ennen kaikkea lupaviranomaisten asennemuutosta.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Tekoja juhlapuheiden sijaan

Maamme hallitus hyväksyi jo joulukuussa 2014 vesiviljelystrategian. Sen juhlallisena tavoitteena on nostaa Manner-Suomen vesiviljelyn määrä vuoteen 2022 mennessä vähintään 20 miljoonaan kiloon vuodessa.

Vesiviljelystrategian toteutuminen merkitsisi nykyisen kasvatuksen kaksinkertaistamista ja Manner-Suomen kasvatuksen kolminkertaistamista. Valitettavasti strategian toteutus ei kuitenkaan ole edennyt käytännössä lainkaan.

Parhaillaan on lausuntokierroksella nykyisen hallituksen kirjoittama kotimaisen kalan edistämisohjelma. Sen tähtäimenä on kaksinkertaistaa kotimaisen kalan käyttö vuoteen 2027 mennessä.

Suomessa on laadittu lukuisia muitakin strategioita, visioita, ohjelmia ja suunnitelmia kotimaisen kalankasvatuksen ja kotimaisen kalan käytön lisäämiseksi. Valitettavasti niidenkin käytännön toteutus on jäänyt vain juhlapuheiden asteelle.

Lupakäytännössä suuntaus on ollut täysin päinvastainen. Nyt kotimainen kasvatus on WWF:n antamasta vihreästä valosta huolimatta lupaviranomaisten punaisella listalla.

Lupaviranomaiset ovat jämähtäneet asenteissaan ja mielikuvissaan 1990 -luvulle. Muissa maissa kalankasvatusta pidetään vihreänä alana, meillä ei.

Tulevaisuudessa on kyettävä tuottamaan yhä enemmän ruokaa. Maailmanlaajuisesti kasvuvauhti on kaikkein voimakkainta kalantuotannossa. Kalan kysyntä kasvaa jopa kaksi miljardia kiloa vuodessa.

Kalankasvatus on erityisen tehokas ja ilmastoystävällinen tapa tuottaa eläinproteiinia sekä hyvää ja terveellistä ruokaa. Suomessa tätä ei silti ympäristöluvituksessa ymmärretä eikä kalankasvatusta kohdella tasapuolisesti muun ruokatuotannon kanssa.

Edes ravinteita merestä poistavan itämerirehun käytölle ei haluta antaa luvituksessa mitään merkitystä.

Pikainen asennemuutos on ainoa keino kotimaisen kalankasvatuksen lisäämiseen. Kotimaisen kasvatuksen rajoittamiselle ei löydy kestäviä perusteluja, kun samaan aikaan ulkomailla kasvatettua lohta ja kirjolohta rahdataan yhä enemmän suomalaisten ruokalautasille.

Laaditut lukuisat strategiat, visiot, ohjelmat ja suunnitelmat ovat vain ja ainoastaan poliittisia kannanottoja. Toki ne ovat sellaisina hyvinkin toivottavia, mutta käytännön työkaluja tavoitteiden toteuttamiseen ne tarjoavat valitettavan vähän.

Juhlapuheiden sijaan koko kalankasvatus- ja jalostusala kaipaa pikaisia käytännön tekoja.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Kenen lohta syöt, sille työtä annat

Euroopan komission kyselytutkimuksessa on selvitetty eri maiden kalankulutustottumuksia. Suomalaisista kuluttajista peräti 63 prosenttia ilmoitti asettavansa kotimaiset kalatuotteet etusijalle.

Silti vain noin kuudesosa Suomessa käytettävästä elintarvikekalasta on kotimaista. Kauppojen kalatiskit täyttyvät ulkomaisesta kalasta.

Erään kyselytutkimuksen mukaan lähes puolet suomalaisista ei kalaa ostaessaan edes tiedä sen alkuperää. Tutkimuksen tulos on huolestuttava.

Kauppa tietysti myy sitä mitä ostetaan. Mutta jos kuluttajilla ei ole tietoa kalan alkuperästä, eivät he pysty valitsemaan haluamaansa kotimaista kalaa.

Kasvatetun lohen merkitys ruokakalamarkkinoilla on aivan ylivoimainen. Kotimaisesta tuotannosta peräti noin 93 prosenttia on kirjolohta. Sen kasvatusmäärä on vakiintunut 12 – 14 miljoonaan kiloon vuodessa.

Norjasta ja Ruotsista tuodaan Suomeen kasvatettua lohta ja kirjolohta vuosittain yli 35 miljoonaa kiloa. Tuonti on siis kolminkertainen kotimaiseen tuotantoon verrattuna. Kalan vuotuinen kauppatase onkin jo pitkään ollut yli 350 miljoonaa euroa negatiivinen.

Kaupoissa myytävistä lohikaloista vain kotimainen kirjolohi on hyväksytty WWF:n suositeltavien kalojen listalle. Valinta perustui kotimaisen kasvatuksen vastuullisuuteen ja ekologisuuteen. Tuontilohikalat eivät ole vastaavaa suositusta saaneet.

Ruuantuotannossa kasvuvauhti on maailmanlaajuisesti kaikkein voimakkainta kalalla. Sen kysyntä kasvaa jopa kaksi miljardia kiloa vuodessa.

Suomessa kalankasvatus ei kehity kysynnän mukana. Kalan kulutuksen kasvu tulee meillä nyt yksinomaan tuontikalasta.

Euroopan parlamenttikin vaati jo vuonna 2018 päätöslauselmassaan, että EU:n vesiviljelytuotanto on nostettava viiden vuoden kuluessa tasolle, joka vastaa kasvuvauhtia muualla maailmassa.

Vesiviljelyn kasvumahdollisuuksien hyödyntäminen on erittäin tärkeää myös meillä. Kotimaiset kalankasvattajat ovat valmiita lisäämään kasvatusmääriä merkittävästi. Edellytykset alan kasvulle ovat olemassa, kunhan päättäjät laittavat asioihin vauhtia.

Jokaisesta tuontilohikilosta maksetaan ulkomaille monta euroa työstä ja pari euroa voittoa päälle. Nämä rahavirrat saisivat mieluummin jäädä kotimaahan.

Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan kotimaisen kalantuotannon lisäys kymmenellä miljoonalla kilolla vuodessa loisi rannikolle noin 400 uutta työpaikkaa. Kerrannaisvaikutuksineen se tarkoittaisi jopa noin 1400 työpaikkaa.

Kotimaisen kalankasvatuksen lisääminen toisi siis merkittävästi lisää työtä ja työpaikkoja suomalaisille. Lisäksi siitä kertyisi mukavasti verotuloja ja kalan kauppatasekin kohenisi.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Elinkeinopolitiikka unohdettu kalankasvatuksen sääntelyssä

Suomalaista kalankasvatusta on 1990 -luvun alkupuolilta lähtien kehitetty – tai pikemminkin rajoitettu – ympäristöpolitiikka edellä. Noista ajoista kotimaiset kasvatusmäärät ovat pudonneet lähes puoleen.

Samaan aikaan tuontikalan määrä on moninkertaistunut ja se on syrjäyttänyt kotimaisen kalan ruokalautasiltamme. Nykyisin vain 18 prosenttia syömästämme kalasta on kotimaista.

Vuosien saatossa koko kalankasvatussektori on tehnyt hartiavoimin töitä ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Vesiviljelyn kuormitus onkin nykyisin enää vain noin yhden prosentin luokkaa kokonaisrasituksesta.

Tehty työ on saanut WWF:ltä vihreää valoa. Kotimainen kasvatettu kirjolohi ja siika on kumpikin hyväksytty suositeltavien kalojen listalle. Valinta perustui kotimaisen kasvatuksen vastuullisuuteen ja ekologisuuteen.

Lupakäytännössä kuitenkin yhä edelleen törmätään luutuneisiin asenteisiin ja jopa väärään tietoon kalankasvatuksen ympäristövaikutuksista.

Kotimaisen kasvatuksen rajoittaminen ympäristösyillä on peräti outoa, kun samaan aikaan syödään yhä enemmän tuontikalaa.

Luvituksessa ei anneta mitään merkitystä edes sille, että Itämeren silakasta ja kilohailista valmistettavalla kalanrehulla voidaan poistaa merestä jopa enemmän ravinteita kuin kalanviljely tuottaa.

Pikainen asennemuutos ja tosiasioiden tunnustaminen on vihdoinkin vaadittava myös lupaviranomaisilta. Nykyaikainen kalatalous on luonnon ehdoilla tapahtuvaa toimintaa.

Tulevaisuudessa on pystyttävä tuottamaan merkittävä määrä lisää ruokaa. Kasvatetun kalan hiilijalanjälki on pienempi kuin muilla eläintuotantomuodoilla. Vesiviljely on myös ekologisesti tehokkain tapa tuottaa eläinproteiinia.

Euroopan parlamentti on jo vaatinut, että taloudellinen kestävyys nostetaan ympäristöllisen kestävyyden rinnalle vesiviljelyn toimintaedellytysten parantamiseksi. Parlamentti haluaa, että EU:n vesiviljelytuotanto saadaan viiden vuoden kuluessa tasolle, joka vastaa maailman vesiviljelyn kasvuvauhtia.

Suomessakin lupakriteerit tulee pikaisesti uudistaa yhteensovittamalla elinkeino- ja ympäristöpolitiikka kilpailukykyisen ja kannustavan toimintaympäristön luomiseksi vesiviljelyalalle.

Kotimaisen kalan saatavuus on turvattava nyt. Sen myötä saadaan myös lisää työtä ja työpaikkoja suomalaisille.

Kalatalouselinkeinon toimintaedellytysten parantaminen on vihdoinkin saatava konkreettisten toimenpiteiden kohteeksi. Viranomaisten on muututtava rajoittajista mahdollistajiksi.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Kalan kauppatase pahasti negatiivinen

Luken kalamarkkinakatsauksesta napattu kuva kertoo hyvin selkeästi, mihin kalan kysynnän kasvu EU:ssa tällä hetkellä ohjautuu. Miljardit eurot valuvat lisääntyvän tuonnin myötä ulkomaille. Samalla kalan kauppataseen negatiivisuus pahenee koko ajan.

Kalamarkkinakatsaus, Luke

Euroopan parlamentti heräsi jo vaatimaan tilanteeseen muutosta. Parlamentti totesi päätöslauselmassaan, että EU:n vesiviljelyn tuotannon kasvu tulee saattaa vastaamaan muun maailman kasvuvauhtia.

Myös Suomessa tilanne on täysin sama. Kotimainen kasvatus junnaa paikallaan, kun uusia lupia ei saada ja tuonti lisääntyy. Kauppataseen negatiivisuus syvenee koko ajan ja on nyt jo yli 350 miljoonaa euroa vuodessa.

Suomessa on kyllä tehty ansiokkaasti suunnitelmia, strategioita ja visioita kotimaisen kalan saatavuuden lisäämiseksi. Niitä on kuitenkin toteutettu pitkälti ympäristöpolitiikan näkökulmasta ja elinkeinon toimintaedellytykset ovat jääneet syrjään. Myös niiden konkreettinen toteutus on ollut vaatimatonta.

Kotimaisen kalan saatavuus on turvattava nyt. Meillä ei ole enää varaa odottaa vuosien ja vuosikymmenien päähän tähtäävien visioiden toteutumista.

Kotimaisen kalan käytön lisääminen edellyttää lupabyrokratian pikaista keventämistä. Myös tehty pitkäjänteinen työ kalankasvatuksen ympäristövaikutuksen vähentämiseksi tulee kompensoida lupia myönnettäessä ja niitä uusittaessa.

Nykyaikainen kalatalous on luonnon ehdoilla tapahtuvaa toimintaa. Kasvatetun kalan hiilijalanjälki on pienempi kuin muilla eläintuotantomuodoilla. Kotimainen kalatalous kelpaa kansainvälisestikin esikuvaksi elinkeinotoiminnan ympäristövastuullisuudesta.

Tutkimusten mukaan suomalaiset haluavat syödä enemmän kotimaista kalaa. Kalan kysyntä on muuallakin maailmassa kovassa kasvussa, joten myös vientimarkkinoilla on tilaa laadukkaalle kalalle.

Kalatalouselinkeinon toimintaedellytysten parantaminen on vihdoinkin saatava konkreettisten toimenpiteiden kohteeksi.  Kaikilla tulee olla oikeus syödä kotimaista kalaa. Sen saatavuuden parantaminen tuo myös lisää työtä ja työpaikkoja suomalaisille.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

WWF:ltä vihreää valoa kotimaiselle kalankasvatukselle

Ympäristöjärjestö WWF on jo vuonna 2014 hyväksynyt kotimaisen kirjolohen suositeltavien kalojen listalleen. Suomalainen kirjolohi onkin erittäin hyvä valinta kalatiskillä, sillä sen ympäristövaikutuksia on onnistuttu vähentämään tuntuvasti.

Kuten WWF toteaa, Suomessa kirjolohen kasvatus eroaa muualla Pohjois-Euroopassa tapahtuvasta kasvatuksesta erityisesti tiukan ympäristölainsäädännön ja -lupajärjestelmän vuoksi. WWF perusteli kirjolohelle myönnettyä kuluttamisen vihreää valoa myös vastuullisuudella, sillä kirjolohesta ei arvioida aiheutuvan tauteja tai merkittävää ekologista riskiä luonnonkaloille.

Kalanviljelyn kuormitusta on Suomessa leikattu 1990 -luvulta jo noin 70 %. Ala on tehnyt hartiavoimin työtä ruokintatekniikoiden ja rehun koostumuksen parantamiseksi.

Nykyisin kuormitus on enää alle yhden prosentin luokkaa kokonaisrasituksesta. Kalankasvatusala onkin ainoana Itämereen vaikuttavana toimialana onnistunut saavuttamaan vesiensuojelun tavoiteohjelman asettamat päästötavoitteet.

Itämerirehulla eli Itämeren silakasta ja kilohailista valmistettavalla kalanrehulla voidaan poistaa Itämerestä jopa enemmän ravinteita kuin kalanviljely tuottaa.

Kasvatusyksiköt ovat myös Suomessa varsin pieniä. Esimerkiksi Norjassa kasvatusyksiköt ovat keskimäärin reilusti yli kymmenkertaisia.

Norjalainen kasvatettu lohi on arvioitu WWF:ssä keltaisella mm. ympäristökuormituksen ja kalatautiriskin takia. Kalaoppaassa norjalainen lohi kuuluukin vain harkiten ostettaviin kaloihin.

WWF hyväksyi vuonna 2016 myös kotimaisen kasvatetun siian vihreälle listalleen. Valinnan yhteydessä WWF Suomen pääsihteeri totesi suomalaisen kirjolohen ja siian olevan maailman-laajuisesti harvoja verkkoaltaissa kasvatettuja kaloja, jotka yltävät WWF:n Kalaoppaan vihreälle listalle. Suomea voidaankin siis hyvällä syyllä pitää vastuullisen kalankasvatuksen edelläkävijänä.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Linkkejä:
WWF:n kalaopas/ kirjolohi
WWF:n tiedote/ siika

EU-parlamentin tavoitteena kilpailukykyinen vesiviljely

Euroopan parlamentti on 12.6.2018 hyväksynyt päätöslauselman ”tavoitteena kestävä ja kilpailukykyinen eurooppalainen vesiviljelyala: nykytilanne ja tulevat haasteet”.

Parlamentti toteaa, että hyvistä aikomuksista ja ponnisteluista huolimatta vesiviljelyala polkee EU:ssa paikallaan, kun se muualla maailmassa kasvaa yhä nopeammin. Vesiviljelytuotannon arvioidaankin kattavan EU:ssa vain 10 prosenttia kalan kotimaisesta kysynnästä.

Parlamentti toteaa myös, että vesiviljelylaitoksen perustaminen tai laajentaminen EU:ssa edellyttää useiden lupien saamista ja että menettelyä ei ole yhdenmukaistettu EU:n laajuisesti. Yleensä menettely on hidas, monimutkainen ja vailla oikeusvarmuutta ja taloudellista ennustettavuutta. Tämä tilanne on vaarassa estää alan kehittymistä ja halua yritysinvestointeihin. Lisäksi se aiheuttaa alalle liian korkeita kustannuksia sekä epäsuorasti edistää tuontia kolmansista maista.

EU:n vesiviljelyn potentiaalin käyttöönottaminen

Parlamentti on pannut merkille ne myönteiset vaikutukset, joita kestävällä vesiviljelyllä voi olla unionin työllisyyteen ja talouteen. Niinpä parlamentti korostaa, että vesiviljelyn kehittämistä, monipuolistamista ja innovointia on tehostettava edistämällä tuotantoa ja parantamalla tuotteiden kilpailukykyä.

Parlamentin mukaan EU:n vesiviljelytuotanto on nostettava viiden vuoden kuluessa tasolle, joka vastaa maailman vesiviljelyn kasvuvauhtia.

Parlamentti korostaa myös, että kestävän kasvun on perustuttava mm. liiketoiminnan ja investointien ennustettavuuteen ja oikeusvarmuuteen, jotka voidaan saavuttaa tehokkaammilla hallinnollisilla puitteilla.

Hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistaminen

Parlamentti korostaa hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamista ja nopeuttamista sekä byrokratian vähentämistä niin EU:n kuin kansallisella ja alueellisellakin tasolla.

Parlamentti ehdottaa, että otetaan mahdollisimman pian käyttöön keskitetyn yhteyspisteen hallinnollinen järjestelmä, jossa kaikki asiakirjat voidaan esittää yhdelle hallintoelimelle.

Parlamentti ehdottaa myös, että perustetaan yksinkertaistettu tai nopeutettu järjestelmä toimilupien saamiseksi väliaikaisilla luvilla.

Lainsäädännön mukauttaminen vesiviljelyn tarpeisiin

Parlamentti korostaa, että ympäristöllisen kestävyyden on kuljettava käsi kädessä sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden kanssa, ja kehottaa kiinnittämään asianmukaista huomiota vesiviljelyn nykyiseen ja potentiaaliseen osuuteen unionin elintarviketurvassa.

Lisäksi parlamentti korostaa, että EU:n lainsäädäntö olisi mukautettava paremmin vesiviljelyn olosuhteisiin, erityispiirteisiin ja tarpeisiin. Parlamentti myös painottaa, että ala olisi otettava tiiviimmin mukaan päätöksentekoon.

Parlamentti kehottaa komissiota tehostamaan vesiviljelytuotannon rajallista vaikutusta kotimaiseen kalan kysyntään sekä tekemään muutoksen siihen, että yli puolet unionin kalan kysynnästä tulee ulkomaisista tuotteista.

EU:n vesiviljelyn kilpailukyvyn parantaminen

Parlamentti vaatii, että tuoduilta vesiviljelytuotteilta edellytetään niiden täyttävän samat ympäristö-, elintarviketurvallisuus-, sosiaali-, työ- ja ihmisoikeusnormit kuin EU:n toimijoiden on täytettävä.

Lisäksi parlamentti pitää valitettavana, että tällä alalla toimintaedellytykset eivät edelleenkään ole yhdenmukaiset ja että vaaralliset kilpailun vääristymät muodostavat yhä vakavan ongelman EU:n toimijoille.

Kuluttajille suunnatun tiedottamisen parantaminen

Parlamentti pitää erittäin tärkeänä, että tuotemerkintää ja kuluttajille tiedottamista koskeva EU:n lainsäädäntö pannaan täysimääräisesti ja täydellisesti täytäntöön sekä kalamarkkinoilla että hotelli-, ravintola- ja ravitsemusalalla. Parlamentti pitää tätä tärkeänä kaikkien, sekä tuotujen että EU:ssa tuotettujen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden osalta.

Parlamentti myös kehottaa luomaan erityisen merkinnän EU:n kestävästä vesiviljelystä peräisin olevien tuotteiden tunnistamiseksi.

Myynninedistämiskampanjoiden ja viestinnän kehittäminen

Parlamentti toteaa, että olisi parannettava myynninedistämiskampanjoita ja tiedottamista EU:n laajuisesti vesiviljelyn ja kalan kulutuksen eduista.

Lisäksi parlamentti kehottaa komissiota edistämään tehokkaita ja pitkään vaikuttavia EU:n yleisiä kampanjoita, joiden avulla selostetaan EU:n vesiviljelytuotteiden kestävyyshyötyjä keskittyen niiden korkeaan laatuun, eläinten hyvinvointiin ja ympäristönormeihin verrattuna kolmansista maista tapahtuvaan tuontiin. Parlamentti myös korostaa tarvetta edistää ja rahoittaa alueellisia laatuohjelmia.

Parlamentti pyytää komissiota myöntämään asianmukaisen tuen kalojen ja muiden kalastus- ja vesiviljelyalojen edistämiseen EU:n menekinedistämisbudjetista. Tältä osin parlamentti katsoo, että on aloitettava 80 – 100 prosentin tukitasolla toimiva, yhtenäisten periaatteiden pohjalta perustettava ja kaikkia EU:n jäsenvaltioita koskeva markkinointikampanja, joka lisää EU:n vesi-viljelytuotteiden tunnistamista ja hyväksymistä.

Linkki:
Tavoitteena kestävä ja kilpailukykyinen eurooppalainen vesiviljelyala