Eduskunnalle on jätetty kirjallinen kysymys kalatalouden edistämisestä. Kalataloudelle asetettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi kysymyksessä ehdotetaan ympäristöministeriön vetämän työryhmän perustamista. Työryhmän tehtävänä olisi laatia kalankasvatuksen ympäristöluvitukseen yksiselitteiset ja yhdenmukaiset viranomaisohjeet koko maahan.

Vastaavaa työryhmää on esitetty ennenkin, mutta toistaiseksi sitä ei ole saatu aikaiseksi. En itse ole työryhmien ja komiteoiden suuri ystävä, sillä helposti asiat vain hautautuvat niihin. Vesiviljelyn kohdalla työryhmä voisi ehkä kuitenkin olla avain eteenpäin pääsyyn.

Ongelmana Suomessa on se, että kalankasvatusta ohjaa käytännössä nyt vain ympäristöpolitiikka, mutta elinkeinopolitiikka on jäänyt strategioiden ja visioiden asteelle ilman käytännön toteutusta. Ympäristöviranomaiset haluavat nähdä vain kalankasvatuksen laskennallisen kuormituksen ja pistevaikutuksen.

Todellisuudessa itämerirehun myötä ravinteita poistetaan Itämerestä jopa enemmän kuin kalankasvatus tuottaa. Lisäksi tutkimusten mukaan pistevaikutusta ei pysty erottamaan taustapitoisuuden vaihteluista (Meriviljelyn luvituspilottien loppuraportti VN 38/2018).

EU:n parlamentti on jo vuonna 2018 vaatinut taloudellisen kestävyyden nostamista ympäristöllisen kestävyyden rinnalle esiviljelyn toimintaedellytysten parantamiseksi. Suomessakin lupakriteerit tulisi pikaisesti uudistaa yhteensovittamalla elinkeino- ja ympäristöpolitiikka kilpailukykyisen ja kannustavan toimintaympäristön luomiseksi vesiviljelyalalle. Esitetty työryhmä pystyisi ehkä saamaan YmpM:n ja MMM:n näkemykset yhteiseksi linjaukseksi.

Vesiviljelystrategia 2022 hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätöksenä joulukuussa 2014. Strategian juhlallisena tavoitteena oli nostaa Manner-Suomen vesiviljelyn määrä vuoteen 2022 mennessä vähintään 20 miljoonaan kiloon vuodessa. Seitsemässä vuodessa edistymistä ei kuitenkaan ole juurikaan tapahtunut.

Nyt strategia siirretään muiden toteutumattomien visioiden joukkoon, kun MMM:ssä valmisteltu Manner-Suomen vesiviljelystrategia 2030 julkistettiin. Uuden strategian luonnoksessa tavoitevuosi onkin nyt siis 2030 ja samalla tavoitemäärää kasvatettiin 25 miljoonaan kiloon vuodessa.

Haudattavan strategian aikana saatiin uuden strategialuonnoksen mukaan lisättyä vuotuista kasvua noin kaksi miljoonaa kiloa. Todellinen kasvu on kuitenkin siitä vain puolet ja sekin on tapahtunut viimeisen tiedossa olevan vuoden aikana. On hyvin vaikeaa nähdä, miten kasvuvauhti uuden strategian aikana saataisiin moninkertaistettua. Se vaatisi noin kahden miljoonan kilon lisäystä joka ikisenä vuotena.

Valmisteilla oleva strategia on jo kolmas yritys löytää kotimaiselle kalankasvatukselle kasvumahdollisuuksia. Kesällä 2009 hyväksytty Kansallinen vesiviljelyohjelma 2015 ei sekään päässyt saavutuksillaan juhlimaan.

Kolmannenkaan yrityksen mahdollisuudet eivät ole hyvät, ellei ympäristöpolitiikassa saada aikaiseksi asennemuutosta. Nykyaikainen kalatalous on luonnon ehdoilla tapahtuvaa toimintaa.

Kaikki ruokatuotanto samoin kuin muukin ihmisen toiminta kuormittaa ympäristöä. Kalankasvatusala on tehnyt hartiavoimin työtä kuormituksen pienentämiseksi ja myös onnistunut siinä. Silti sitä ei edelleenkään kohdella luvituksessa samoin kuin muuta ruokatuotantoa.

Ympäristöpolitiikassa tuntuu unohtuvan se, että vaikka kotimainen kalankasvatus lopetettaisiin merellä kokonaan, ei sillä Itämeri puhdistu. Muu kuormitus kun on monikymmen- tai jopa satakertainen. Kalankasvatus ei voi olla yksinään vastuussa kaikesta muualta tulevasta kuormituksesta.

Heikki Mäkinen, varatuomari, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland / OriLaw Oy

Lue lisää:
– Kirjallinen kysymys kalatalouden edistämisestä KK 1/2022
– Manner-Suomen vesiviljelystrategia 2030
– TS 23.1.2022: Kalankasvatusala ansaitsee jo asennemuutoksen