Vain 8 % suomalaisista tietää, että kotimaisen kalankasvatuksen ympäristövaikutukset ovat nykyisin erittäin pieniä. Tämä käy ilmi Suomen Kalankasvattajaliitto ry:n uutisoimasta tutkimuksesta.

Määrä on suorastaan häkellyttävän pieni. Koko kotimainen kalankasvatussektori on tehnyt hartiavoimin ansiokasta työtä ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Vesiviljelyn kuormitus onkin nykyisin enää vain noin yhden prosentin luokkaa kokonaisrasituksesta.

Tehty työ on saanut ansaitsemaansa huomiota, kun ympäristöjärjestö WWF on hyväksynyt kotimaisen kasvatetun kirjolohen ja siian suositeltavien kalojen listalleen. Valinta perustui kotimaisen kasvatuksen vastuullisuuteen ja ekologisuuteen. Kuten WWF:n tiedotteesta käy ilmi, sekä kasvatettu kirjolohi että siika ovat kestäviä valintoja tuontikaloihin verrattuna.

WWF:n vihreästä valosta huolimatta kotimaisen kalankasvatuksen määrä on pudonnut lähes puoleen huippuvuosista. Samalla tuontikalan määrä on moninkertaistunut ja se on lähes syrjäyttänyt kotimaisen kalan ruokalautasiltamme. Nykyisin enää vain noin 18 % syömästämme kalasta on kotimaista.

Erään toisen tutkimuksen mukaan lähes puolet kuluttajista ei kalaa ostaessaan edes tiedä sen alkuperää. Tämänkin tutkimuksen tulos on todella huolestuttava.

Strategioita ja visioita kalankasvatuksen ja kotimaisen kalan kulutuksen lisäämiseksi on kyllä Suomessa saatu aikaiseksi. Niiden käytännön toteutus ei kuitenkaan ole onnistunut. Kotimainen kasvatus on jäänyt junnaamaan täysin paikoilleen, kun luvituksessa sitä ei kohdella tasapuolisesti muun ruokatuotannon kanssa.

Muualla maailmassa kalankasvatusta pidetään vihreänä alana, meillä Suomessa ei. Vuonna 2020 Suomessa tuotettiin lihaa kaikkiaan noin 410 miljoonaa kiloa, mutta kalaa sai kasvattaa vain noin 15 miljoonaa kiloa. Vaikka lihantuotannon ympäristökuormitus on monikymmenkertainen sekä teollisuuden ja yhdyskuntien kuormituskin noin kymmenkertainen, luvituksessa ruokatuotannon rajoitukset kohdistuvat kalankasvatukseen.

Kun sekä kuluttajien että ympäristöviranomaisten tietämys kalankasvatuksen ekologisuudesta on näin huonolla tolalla, on siihen pyrittävä saamaan muutos pikaisesti. Voisiko avuksi tulla koko alan yhteinen tiedotuskampanja?

Ajatus ei tietenkään ole uusi, vaan sitä on ehdotettu erinäisissä yhteyksissä aiemminkin. Tiedotusta on myös toteutettu yksittäisten kasvattajien ja jalostajien toimesta, samoin kuin luonnollisesti alan järjestöjenkin työnä. Myös pienempiä yhteiskampanjoita on ollut vaihtelevasti.

Euroopan parlamenttikin piti päätöslauselmassaan kesäkuussa 2018 tärkeänä, että tiedottamista vesiviljelyn eduista lisätään. Parlamentti kehotti komissiota edistämään tehokkaita ja pitkään vaikuttavia EU:n yleisiä kampanjoita, joiden avulla selostetaan EU:n vesiviljelytuotteiden kestävyyshyötyjä keskittyen niiden korkeaan laatuun, eläinten hyvinvointiin ja ympäristönormeihin verrattuna kolmansista maista tapahtuvaan tuontiin.

Tähänastinen tiedotus Suomessa ei ilmeisestikään ole toiminut riittävän hyvin. Siitä ovat osoituksena kuluttajien huono tietämys ja lupaviranomaisten jämähtäneet asenteet. Saataisiinko siis nyt koko ala mukaan yhteiseen kampanjaan? Kun kuluttajien tietämys ja yleinen hyväksyntä kotimaisen kalankasvatuksen eduista kasvaa, samalla paine kasvatusmäärien nostamisesta lisääntyy.

Monien tutkimusten mukaan suomalaiset kyllä haluaisivat lisätä kotimaisen kalan käyttöä. Myös kasvattajat sekä jalostajat ja ruokateollisuus haluavat enemmän kotimaisen kalan tuotantoa. Tämä yhdistettynä kotimaisen kalankasvatuksen ekologisuuteen pitää vihdoinkin saada myös ympäristöpolitiikan kärkiteemaksi.

Heikki Mäkinen, toimitusjohtaja
Superior Salmon Trout Finland Oy

Lue lisää:
– Kotimainen kalankasvatusala ansaitsee asennemuutoksen ympäristöpolitiikassa
– WWF:ltä vihreää valoa kotimaiselle kalankasvatukselle
– Kenen lohta syöt sille työtä annat
– Visiosta toiseen